Heti tuvan oven takaa, sisältä tullessa sen vasemmalta puolelta lähtevät rappuset yläkertaan. Ne ovat noin metrin levyiset ja ensimmäisten kymmenen porrasaskelman jälkeen tekevät mutkan kaartuen oikealle. Sitten suoraan ylös, jossa rappujen päässä on tasanne. Vasemmalla pieni ikkuna ja tasanteen kummassakin laidassa matala ovi, josta pääse pieneen, miltei komeromaiseen pesään. Oikeanpuoleinen pesä valmistetaan Hilma-tädin huoneeksi, kun hän tulee vierailulle. Tämä on myös isän lepohuone, jossa hän soittaa mieleisiään levyjä käsin veivattavalla grammarilla.
Toinen pieni huone on sekalaisten tavaroiden säilytyspaikka.
Toinen yläkerran huone on ”varahuone”, jossa on järjestetty kutomakurssi ja muuta kylän yhteistä toimintaa. Hellahuoneen puoleisella seinällä on pönttöuun, jolla huone lämmitetään vain satunnaisesti, tarpeen mukaan. Tästä varahuoneesta avautuu takaseinältä matala ovi kylmään vinttiin, jota kutsutaan ”pitkäksi vintiksi”. Siellä on kaikenlaista mielenkiintoista ja perheen historiaan liittyvää, osin salaistakin, tarpeistoa. Sinne mennään isonsiskon kanssa joskus salaa ja avataan iso puinen laatikko, jonka kyljessä lukee ”Toiminimi Tammelin”. Ajan myötä selviää, että se on Hanna-tädin (isän sisko) firman nimi. Laatikko on meille kuin aarrearkku, josta kaivamme esiin vanhoja kirjeitä ja vaatteita jos kohta suurin osa on ompelimossa yli jääneitä tilkkuja ja lankoja.
Olemme nyt kurkistaneet kotimme päärakennuksen kaikkiin tiloihin ja samalla tulikin esitellyksi myös oma ”alkuperäinen sosiaalinen atomini” (tämän hienon termin olen oppinut vasta aikuisena)
Alkuperäinen sosiaalinen atomi – alla henkilöiden roolimallit
Isä naurava hassuttelija
äiti laulava unelmien luoja
Ulla leikkien johtaja, emäntä
Timo villi keksijä
mamma järkevä huolehtija
Keijo kepposten mestari
Aarno ajatteleva tietäjä
Anna ahkera elättäjä
Olavi arka leikkikaveri
Ens kerralla sitten lisää muistin kätköistä kaivettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti