MONENLAISTA UUTTA

Neljässä aikaisemmassa jutussani kuvaamani Pyyppölän päärakennus palaa maan tasalle erään sunnuntain pakkasaamuna helmikuun alussa vuonna 1957. 

Tapahtuu Raijan päivän aikaan - äidin nimipäivän - äidin joka odottaa aika viimeisillään perheemme iltatähteä, Aulia.  Talosta jää jäljelle vain ”pimeä” kellari eli maan pinnan alle rakennettu betonibunkkeri ja paloja kivijalasta siellä täällä.

Paloautot eksyvät matkalla ja saapuvat avuksi sammutustyöhön, kun kaikki puurakenteet ovat jo hiilikasoja.  

Mutta elämässä kuljetaan eteenpäin – vaikka vastatuuleen.

Pianpa naapuriapu auttaa perheemme eteenpäin. Ensimmäinen tulipalon jälkeinen yö vietetään naapurissa ja samaan aikaan kirvesmiehet muuttavat nopeasti pihasaunan asuinrakennukseksi. Saunan vesipadan kohdalle etsitään puuhella, saunan pukeutumistilan eli käytävän ja saunakammarin väliseen seinään puhkaistaan oviaukko. Näin on perheellämme kotina keittiö ja kammari.  Mutta kyllä sopu sijaa antaa. 

Isosisko aloittaa syksyllä 1957 oppikoulun Järvenpäässä ja me kaksi muuta käymme Arolan ”korkeakoulua”, jossa isämmekin on aikanaan oppejaan saanut.

Ja sitten huhtikuussa syntyy pikkusisko. Me kolme isompaa olemme tohkeissamme ja haluamme osallistua tulokkaan hoitoon mahdollisimman paljon. Timo-veljen kanssa kilpailemme siitä, kumman vuoro kulloinkin on siskoa hoitaa. Innosta kertoo ennen muuta into saada  pestä hänen kakkavaippansa. 

 
”Mun vuoro pestä Aulin vaipat”, huutaa Timo jo naapurin tienkäänteessä tullessaan kotiin koulusta.

Koko kesän ja syksyn kierrämme saunomassa naapureissa ja sukulaisissa. Maataloustyöt hoidetaan normaalisti. Sokerijuurikasta, perunoita, nauriita ja tietenkin heinää ja viljoja.

Elämä soljuu uomassaan ja kesän aikana perheelle rakennetaan uutta kotia vanhan paikalle. Leka heiluu, kun palaneen talon sortunut kivijalka poistetaan. Betonibunkkeri jää.  Sen tuleva rooli on toimia keskuslämmityksen pannuhuoneena. Äidin luovuus pääsee oikeuksiinsa, kun hän yhdessä paikallisen agrologin kanssa suunnittelee uuden talomme kokonaisuuden. Äiti ideoi ja agrologi siirtää ajatukset rakennuspiirustuksiin. 

Paljon tehdään talkoilla ja kylässämme ei liene torppaa, jonka asukkaat eivät osallistuisi auttamisprojekteihin. Kukin tavallaan.  Syksyn pimetessä kunnan rakennusmestari lupien päättäjä, antaa meille luvan muuttaa uuteen kotiimme. 

Suunnitellusta talosta on asumiskunnossa noin puolet: tupakeittiö ja yksi makuuhuone. Tämä osa on jo liitetty keskuslämmitykseen, iso olohuone ja toinen makuuhuone ovat ilman lämmitystä. Se toinen makuuhuone on jo nyt nimetty ”tyttöjenhuoneeksi” . Sinne asetumme Ullan kanssa, kunhan talo saadaan valmiiksi. 

Isä on hevosen kanssa metsätöissä jossain Kuninkaanmäen suunnalla. Tämä on tuttu kuvio. Isä on kesällä kodin lähellä rakennustöissä ja talvella hän ja lähellä asuvat veljet, Arvo ja Aulis,  suuntaavat metsätöihin kauemmas.

Eräänä talvena isä on taas  talven tultua mennyt veljiensä kanssa metsätöihin  - nyt Porkkalaan. Hän käy kotona vain suurina pyhinä. Kerran hän tuo tullessaan Aulille lahjaksi nuken. Se on iso  räsynukke, jolle Auli antaa nimeksi ”Porkkalan Irmakki”, pikkusiskon rakkain hoidettava, jota hän työntää ylpeänä punaisissa nukenvaunuissa.

Ja me isot siskot ja veikka hykertelemme onnesta. 

Äiti on jouluihminen ja saa meidät lapsetkin aina innostumaan salaisuuksista ja tehtävistä, jotka liittyvät joulun läheisyyteen. 
Salaisuuksien varjelemiseksi, tarvitaan yksityisyyttä. Tupa jaetaan kahteen osaan kiinnittämällä naru huoneen nurkasta nurkkaan ja narulle ripustetaan kaksi vilttiä. Äidin ”joulupukin paja” on toisella puolella ja meidän lasten toisella. 

Joskus pukin muori ei ehdi saamaan omin käsin ommeltuja lahjoja valmiiksi. Pukki tuo ne puolivalmiina ja mukana on kirje, jossa muori valittelee ajan kesken loppumista ja pyytää, että äiti tekee ne valmiiksi.

Ja äitihän hoitaa homman!

Jos joku isompi – yleensä poika -  yrittää väittää, että joulupukkia ei olisi olemassa, hän saa huutia.
”Tässä talossa jouluna aikuisetkin uskoo pukkiin”, sanoo äiti tomerasti.

Eikä siihen ole vastaan sanomista!
 
 
 

Vuonna 1957 rakennettu päärakennus, punainen rmökki tien vieressä on sauna-kotimme! Navetan päähän rakensi Timo perheelleen kodin myöhemmin....