Lapsuudenkotini, Pyyppölä, on epämääräisen vihreänkukertava, kaksi- ja puolikerroksinen pientilan päärakennus. Se on muutaman metrin päässä lakeutta halkovasta soratiestä. Talon sisäänkäynti on tien puolelta.
Ulko-ovesta tullaan verannalle. Se on kylmä tila, jonka kaikki seinät, puolivälistä kattoon, ovat ikkunaa. Pieniruutuisia ovat, joka ikkunassa 6-8 pientä ruutua.
Verannalta tullaan välioven kautta eteiseen – tai porstuaan, kuten talonväen murteella sanotaan. Murre on Mäntsälän Hautjärveltä tulleen perheen kotikieli. ”Mäntttäläist”.
Väliovesta tullessa oikealla on ovi kellariin, pimeään kellariin. Siellä on betoninen ikkunaton osa, jossa peruna säilyvät yli talven vihertymättä.
Kellarissa on myös suurta mystiikkaa. Se on niin pelottava, että yksin sinne ei tohdi menä.
Sinne on siirretty käytöstä poistettu separaattori, jolla me lapset ”soitamme hiirille”.
Kellarin oven vieressä on naulakko ja niiden jälkeen vinttiin vievät rappuset.
Suoraan edessä on tuvan ovi. Ja vasemmalla seinällä on ovi, josta pääsee ”takakammariin”. Se on yleensä lukossa.
Kodin sydän on tupa. Siinä vietetään yleensä koko hereillä olon aika – paitsi illan suussa, kun lasten on mentävä nukkumaan.
”Nyt pesulle, pisulle ja nukkumaan”, kuului iltatoimien ohje.
Äiti on kova lukemaan romaaneja ja haluaa päivittäin myös hieman omaa aikaa. Siksi lasten nukkumaanmenoaika on yleensä siinä seitsemän paikkeilla. Jokaisen tyynyllä odottaa ”iltahyvä”, mikä kummasti vauhdittaa toimia.
Iltatoimien aikaan ollaan välikammarissa. Siinä nukkuu koko perhe. Huoneessa on kaksikerroksinen ”Heteka” ja lasten pinnasänky. Hetekan puoliskot jaetaan tasan vanhempien ja kahden tyttären kesken. Pikkuveli nukkuu pinnasängyssä.
Talvi-illoin taloa lämmitetään pönttöuuneilla. Sellainen on myös välikammarissa. Kun äiti haluaa yllättää lapset, hän antaa heille luvan valvoa hieman pitempään. Kun pönttöuunin puut ovat palaneet ja uunin pohjalla on tulipunainen hiillos, äiti nostaa uunin eteen kolme tuolia , yhden jokaiselle lapselleen. Saamme istua siinä niin kauan kuin mielikuvitus tuo eteen hiilloksesta erilaisia kuvia ja hahmoja. Se onkin suosikkileikkimme. Pikkuveli näkee yleensä autoja, me ”isot tytöt” annamme unelmille vallan ja hahmotamme prinsessoita, prinsssejä, eläimiä, kukkia, taloja ja keijukaisia. Kun hiillos sammuu, on aika nousta, kömpiä sänkyyn ja painaa pää tyynyyn jatkamaan uneksimista.
😁· 😁· 😁· 😁·
Talo hiljenee herätäkseen pian taas uuteen päivään. Silloin jatkamme taloon ja sen asukkaisiin tutustumista.
1 kommentti:
Testaan kommenttien toimivuutta
Lähetä kommentti